Tiala

Kuvan ja äänen harmoniaa

Jo pelkästään musiikin avulla voidaan kertoa tarinoita, niin instrumentaalisesti kuin lyriikoiden avulla. Tämän lisäksi nykyään tehdään paljon musiikkivideoita, jotka tuovat kuvan musiikin seuraksi. Visuaalisen puolen yhdistäminen musiikkiin tuo lauluihin kokonaan uuden ulottuvuuden ja myös suurimmassa osassa artistin näkemyksen siitä, mitä laulullaan haluaa tuoda esiin.

Kun musiikilla ja lyriikoilla saadaan aikaan mielikuvia, videolla saadaan näytettyä suoria merkityksiä. Toki tässä on poikkeuksena musiikkivideot, jotka ovat täynnä piilomerkityksiä kuten musiikkikin. Hyvä esimerkki tällaisesta ovat Pink Floydin videot, kuten ”High Hopes”.

Lavashow’t kehitetään musiikin ympärille

Visuaalisuus on tärkeää myös nykyajan konserteissa. Erityisesti isot yhtyeet käyttävät ison osan budjetistaan näyttävän visuaalisen show’n luomiseen. Näyttävyydestä tunnettuja yhtyeitä ovat mm. Rammstein, Muse sekä U2.

Rammstein on tullut tunnetuksi lukuisten pyroteknisten tehosteidensa käytöstä, mutta myös upeasta valojen käytöstään. Muse käyttää mm. isoja näyttöjä, joissa pyörii musiikkiin sopivia videopätkiä niin musiikkivideoilta kuin konsertteja varten tehtyjä pätkiäkin. U2 käyttää isoa lavaa, joka on rakennettu kulloisenkin kiertueen teeman mukaan ja sen lisäksi yhtye käyttää isoja screenejä. Konserttikävijälle konsertti ei siis tarjoa kuultavaksi vain omia suosikkilauluja, vaan myös visuaalisen ohjelman, joka jättää vahvemman muistikuvan ja saa katsomaan yhtyettä uudelleen.

Musiikin tärkeys peleissä

Oli kyseessä sitten visuaalisesti upea toimintaseikkailupeli tai yksinkertainen tasohyppely, on selvää, että musiikilla on suuri merkitys videopeleissä. Musiikkia pystytään käyttämään voimakkaana tehokeinona, jolla pelaaja saadaan niin eläytymään pelaamansa hahmon elämään kuin myös tuntemaan pelkoa pimeillä käytävillä.

Tunnelman vaihtaminen peleissä onnistuu siis nimenomaan musiikin avulla, ei ainoastaan visuaalisilla muutoksilla. Myös musiikin kokonaan poistaminen on oiva tehokeino erityisesti kauhupeleissä, sillä mikään ei aiheuta ahdistavampaa olotilaa kuin pimeä metsä ja täysi hiljaisuus. Erityisesti nykyaikaisissa peleissä musiikki ja visuaalisuus ovat kokeneet huimat harppaukset eteenpäin ja myös vanhoille peleille, kuten Doomille on saatavilla erilaisia soundtrackeja. Esimerkiksi metallimusiikilla säestetty Doom tuo aivan uuden tunnelman koko peliin.

Pelien psykologinen puoli on erittäin tärkeässä asemassa. Musiikin avulla pelaajan saa palaamaan pelin ääreen uudelleen ja uudelleen, sillä esimerkiksi voitosta seuraava musiikki luo tunteen ylivoimaisuudesta, ja kukapa ei haluaisi tavoittaa sellaista tunnelmaa uudelleen. Tappion tullessa musiikki luo pettymyksen tunteen, joka taas saa yrittämään uudelleen, jottei pelisessiota joutuisi keskeyttämään pettymykseen.

Pelimusiikin säveltäjien tarkoituksena on luoda musiikkia, joka ei ärsytä ketään, jotta pelin ääreen pystyttäisiin palaamaan useasti. Hyvänä esimerkkinä on tietysti Super Marion tunnusmusiikki, jonka kaikki 90-luvulla eläneet varmasti tunnistavat. Vaikka korvamatona kyseinen tunnus on suhteellisen ärsyttävä, pelissä se ei haittaa ja kuuluu Marion pelaamiseen. Nykyään kyseinen raita yhdistyy tuohon 80- ja 90-luvun lapsuuteen sekä lukuisiin Marion ääressä vietettyihin tunteihin.

Pelit ovat myös oiva tapa yhtyeille saada materiaaliaan ja nimeään tunnetuksi. Pelaajat kuuntelevat samoja sävellyksiä koko pelin ajan, ja mikäli he mieltyvät kuulemaansa, eivät ainoastaan pelaa enemmän vaan myös selvittävät musiikin takana olevan yhtyeen tai säveltäjän, lopulta toivottavasti ostaen heidän tuotantoaan. Hyvä esimerkki on Combichrist, joka teki soundtrackin nimeltä ”Redemption” Devil May Cry –peliin, ja sai sillä lisää faneja, eikä albumi jäänyt heidän varsinaisen tuotantonsa jalkoihin. Myös hollantilaisyhtye Noisia oli mukana pelissä, ja on tullut tutuksi monille pelaajille juuri pelien kautta. Kyseinen artisti on tehnyt musiikkia lisäksi mm. Wipeout-pelisarjalle.